Siis mikä ihmeen
Pelagus substantiae infinitum?
Kun perustin oman yrityksen vuonna 1991, halusin, että sillä on outo nimi. Nimi, joka sotii sitä standardia vastaan, että nimen tulee olla lyhyt, ytimekäs, ymmärrettävä, toimintaa kuvaava...
Silloin olin kiinnostunut filosofiasta ja luennoilla törmäsin näihin hienosti soiviin sanoihin. Ne ovat 1200-luvulla eläneen filosofin ja teologin, Tuomas Akvinolaisen käsite.
Suomeksi se on jotakuinkin ”substanssin ääretön valtameri”. Mitä sitten on substanssi? Sen kun tietäisi. Joka tapauksessa tässä on kyse siitä, että Jumalaan eivät istu mitkään ihmismielen ymmärtämät ominaisuudet. Hän on ”itse oleminen”, olemisen ääretön valtameri. Ja kun tarpeeksi pitkälle ajatellaan, niin jumalan ominaisuuksista on oleminenkin kuorittava pois. Jäljelle jää vain tyhjyys, ”tietämättömyyden pimeys”.
Hauska anekdootti on, että kaupparekisteri ei halunnut antaa minulle oikeutta nimeen. He olivat erittäin asiantuntevasti (vaikkei tuolloin vielä ollut internetin tietovarastoa) selvittäneet, että kyseessä on Tuomas Akvinolaisen lanseeraama käsite, joka ei lainkaan liity edustamani yrityksen toimialoihin!
Lisäselvitysten jälkeen sain kuitenkin rekisteröidä nimen.
Mitä tällä on tekemistä tämän yrityksen toimenkuvan kanssa? No ei mitään, mutta nimi jäi. Ehkäpä substanssia on!
Vuosien varrella nimeä on kirjoitettu monella tapaa väärin. Erityisen vaikea suomalaiselle on genetiivipääte -ae.
Se on kuitenkin kunniakas nimi verrattuna nykypäivän latinaa muistuttaviin mutta mitään tarkoittamattomiin nimiin, joihin monet perinteiset liikelaitokset ovat siirtyneet.
Nykyään sen voi käytännössä kirjoittaa myös muodossa www.pelagus.fi. Siihenkin moni kuulee pelaguksen sijaan pegasuksen — myyttien siivekäs hevonen on siis ihmisille tutumpi!
Lopuksi Tuomaan alkuperäinen teksti. Jos vielä kiinnostaa, niin pätevää lisätietoa ja tekstin englanninkielinen käännös löytyy täältä.
Timo Saarinen
”Ad quartum dicendum, quod alia omnia nomina dicunt esse determinatum et particulatum; sicut sapiens dicit aliquid esse; sed hoc nomen qui est dicit esse absolutum et indeterminatum per aliquid additum; et ideo dicit Damascenus quod non significat quid est Deus, sed significat quoddam pelagus substantiae infinitum, quasi non determinatum. Unde quando in Deum procedimus per viam remotionis, primo negamus ab eo corporalia; et secundo etiam intellectualia, secundum quod inveniuntur in creaturis, ut bonitas et sapientia; et tunc remanet tantum in intellectu nostro, quia est, et nihil amplius: unde est sicut in quadam confusione. Ad ultimum autem etiam hoc ipsum esse, secundum quod est in creaturis, ab ipso removemus; et tunc remanet in quadam tenebra ignorantiae, secundum quam ignorantiam, quantum ad statum viae pertinet, optime Deo conjungimur, ut dicit Dionysius, et haec est quaedam caligo, in qua Deus habitare dicitur.”
Thomas de Aquino:
Scriptum Super Sententiis,
liber 1 distinctio 8 quaestio 1 articulus 1 ad 4
